PITKÄ JUTTU

Mies palasi eilen töihin kuukauden loman jälkeen. Tavallinen arki sääännöllisine rytmeineen tuntuu ihanalta pitkän tauon jälkeen. Hipsukalla alkoi kaupungin ja seurakunnan kerhot, niitä ehdittiin jo odotellakin jonkin aikaa. Piti ihan laskea montako yötä on vielä kerhon alkuun :)

Vanhoja lasitölkkejä löytyi kirpparilta ja niihin pääsivät auringonkukansiemenet, salaattisiemensekoitus ja soijamurot. Siemenet ovat koko perheen herkkua, jogurttiin, salaattiin, keiton sekaan...Soijamurot olivat jääneet kaapppiin, jospa ne nyt pääsisivät lautaselle asti. Olisi ihana laittaa enemmänkin keittiötarpeita purnukoihin esille, mutta pöytila ei tahdo riittää. Haaveilen että joskus saisimme keittiön, jossa olisi avohyllyillä tilaa kaikenlaisille tarvikkeille.

Näyttääkö teillä koskaan tältä? Onneksi on tiskikone keksitty ja sitä joutuu pyörittämän aikas usein... Ikkunatkin odottelevat vielä pesua, täynnä pieniä muistoja kesästä, ne kärpäset! 

Pienin on kovasti korujen perään. Äidin korupussukka on helppo napata vessan naulakosta ja taitaa sieltä löytyä ihan omiakin aarteita kaulaan ripustettavaksi. Ja pinnit! Niitä pitää saada aina päähän, mutta eihän ne siellä kauan pysy. 

Meidän keittiötä en olekaan vielä koskaan esitellyt. Aika peruskeittiö, ei suuren suuri, mutta ei nyt ihan pienimmästäkään päästä. Aika toimiva oikeastaan, mutta sitä kaappitilaa voisi olla aina enemmän. Kaapistoihin ei voitu itse vaikuttaa, mutta vetimet vaihdettiin, samoin hella. Liesituuletin olisi ollut ihan perinteinen piilotettu astiakaapin kanssa tai tämä nykyinen. Laatat valitsimme kolmesta vaihtoehdosta. 

Unelmakeittiöni olisikin sitten jotain ihan muuta...

Ja vielä loppuun pari räpsäystä lastenhuoneesta jonne tullut pari pientä muutosta kesän aikana. Vanha arkku pääsi lastenhuoneeseen. Sen tieltä siirtyi pieni vanha pöytä rappujen alle ja tuoli makuuhuoneesen yöpöydäksi.

Mytyn sänky siirtyi jo aikaa sitten lastenhuoneeseen ja nyt naperot nukkuvat tyytyväisenä yönsä omassa huoneessa. Iltaisin jäävät aika kivasti nukkumaan keskenään, mutta välillä huoneesta kuuluu mekastusta, kun uni ei meinaa tulla silmään. Mytty on oppinut kiipeämään pois pinniksestä. Isompaa sänkyä ei kyllä tähän huoneeseen haluttais, joten saapi nukkua vielä niin kauan tuossa kuin mahtuu. Huoneessa aika ahdasta kuten näkyy.

Löysin kirpparilta ison maton. Leikkasin sen kahtia, purin vähän ja solmin loimet kummastakin pikkumatosta. Sain kaksi pientä mattoa! Nyt mahtuu matot kivasti omaan pesukoneeseen kun likaantuvat.

Sänkyyn piti ommella helmaröyhelö, että sängyn alla olevat vaatelaatikot pysyvät piilossa...

Muistatko sen mehumaijan jonka esittelin aikaisemmin? Löysin kesällä toisenkin. Emalisen. Vaaleansinisen. Aika ihana minusta. Se päätyi roskikseksi lastenhuoneeseen.

HUH, HUH! Tulipa pitkä postaus.

Ja tämän postauksen myötä 

toivottelen 

suloisen kuulaan kirpakkaa 

SYYSKUUTA 

kaikille lukijoille! 

Tämä jää nyt tauolle.

Palaillaan!

Synttärinalle ja muita juttuja

Kummipojalla oli yksivuotissynttärit ja ajattelin että olisi kiva laittaa pakettiin mukaan myös jotain omatekemää. Kaava oma ja kankaat sitä sun tätä omista varastoista. Jos näitä syntyy vielä useampia niin pikkasen voisin vielä kaavaa vähän muokkasta.

Paidassa oli minusta hirmu kiva virkkausidea, ei olisi varmaan itsekään kovin vaikea toteuttaa.

Sain tunnustuksen Päivänsäde&Menninkäinen blogista, siellä muuten ihanat tilkkupeitot näytteillä! 

Nyt olisi taas aika kertoa itsestäni jotain lisää, kun pari uutta tunnustustakin olen taas saanut. 

1. Olen unelmoija ja haaveksija.

2. Olen vähän hidas ryhtymään toimeen, en ole tullut siinä yhtään äitiini.

3. Hajamielisyyteni vuoksi minua vähän pelottaa autolla ajaminen yksin,

4. ajatukset harhautuvat helposti kun pitäisi keskittyä liikenteeseen.

5. Nuorempanakin olin se, joka unohti aina bussikortin kotiin kun oltiin lähdössä johonkin. 

6. Sitä sitten juostiin kieli kurkussa hakeamaan sitä ennen kuin bussi ehti tulla.

7. Välillä unohdin jatkuvasti avaimet kotiin ja muutaman kerran huoltoyhtiö piti soittaa avaamaan ovi auki.

8. Onneksi myöhemmin sain antaa vara-avaimen naapurille.

9. Lasten syntymän jälkeen en ole unohtanut avainta kotiin yli kolmeen vuoteen.

10. Pidän järjestelystä ja olen tarkka joissakin asioissa,

11. mutta toisaalta olen aika suurpiirteinen.

12. Minua ärsyttää kun on sotkuista, 

13. mutta olen myös itse kova levittelemään tavaroitani ympäri kotia.

14. Minun on vaikea keskittyä yhteen asiaan kerrallaan.

Tämähän olikin tosi kivaa, joku toinen kerta sitten taas lisää.

Pyykin kuivattelu ulkona alkaa jo olla taas ohi. Vaaleat pyykit tahraantuvat helposti niin, että eivät lähde edes pesussa puhtaaksi. Kesällä aurinko onkin mitä mainioin tahranpoistaja. Virkattu liina maksoi torilla euron koska se oli tahrainen. Päivä auringossa ja hups vain tahrat olivat poissa! Harmi kun yli talven pitää taas turvautua ihan muihin konsteihin.

Kirpparilta löytyneet ruskeavalkoiset pussilakanat saivat muuten hymyn huulille silloin yksi päivä, niin ihanat ne ovat. Samoin minua hymyilyttää päivittäin kun katselen näitä vaunuja. Löysin ne keväällä Hipsukalle huutonetistä. Minä sain viisivuotiaana joulupukilta samanlaiset punaiset. Ovat nukenvaunut muuten muuttuneet aika lailla sitten seitkytluvun.

Sukatkin täyty jo kohta vetää jalkaan, monta kuukautta ne ovatkin saaneet olla rauhassa omassa korissaan :)

Lisää syyskukkia

Äidilläni on todella kaunis piha. 

Ihania kukkia ympäri kesän ja vielä syksylläkin. 

Niin hyvin hoidettu ja siisti. 

Nappasinpa muutaman kuvankin viikko sitten. 

Oman pihan syyshortensia vasta puhkeaa kukkaan, toivottavasti se vielä ehtii.

Viime kesänä ei ihan ehtinyt, leikkasin sitä liikaa.

Tänä keväänä oli pakko leikata, lumen jäljiltä.

Taisi tehdä leikkaaminen hyvääkin, pituutta on hujahtanut hurjasti kesän aikana.

Ai niin, meinasi ihan unohtua! 

Sain tunnustuksen Nonnalta Apinalandiasta, 

kukkaiset kiitokset sinne :)

Käykääs muuten kurkkaamassa, sielläkin vielä kukkii!

SYYSKUKKIA

Jokin aika sitten, pikkusiskon mentyä nukkumaan, me askartelimme Mytyn kanssa kukkia. Me saimme rauhassa touhuta, kun yhdet pikkukädet olivat poissa sotkemasta. Tai oikeastaan Hipsukkahan ne melkein kokonaan taiteili, minä vain vähän annoin neuvoja, autoin alkuun ja viimeistelin. 

Aivan loistavan idean kukkiin sain täältä. 

Todella mukava paikka muutenkin, täynnä kivoja ideoita lasten kanssa totetutettavaksi, suosittelen!

Ensin vähän vahaliiduilla, sitten vesiväriä pensselillä ja lopuksi ronskisti sormin vaan C=

Hipsukka ei ole erityisen innokas piirtelijä tai värityskirjan värittäjä, mutta maalaaminen on kivaa. Keskittymiskyky ei vaan tahdo riittää vieä kovin pitkiin projekteihin, minun piti vähän patistella että homma saatiin tehtyä ihan valmiiksi asti.

Mutta se leikkaaminen sitten, se se vasta hauskaa onkin. Lempipuuhaa.

Työskentelyn lomassa voi ottaa pienen lepotauon vaikka koirankopassa 

(jossa koiruuskin muuten viihtyy yllättävän hyvin).

Ja sitten voi vain ihailla helppohoitoisia kukkia. 

Näitähän voisi tehdä vaikka lisää eri väreissä (vaikka äitin lempiväriessä ;) Ja ensi kerralla tehdään niistä sitten kaksipuoleisia. Ja eikös isäkin ilahtuisi kivoista kukista isänpäivänä,  eihän siihenkään enää niin kauan ole.

Mutta sitä ennen pitäisi hipsiä kauppaan ostamaan lisää paksua paperia...

I L O A  ja V Ä R I Ä  syksyyn!

KIRPPISSAALIS

Lomalla ehdin kiertelemään useampia kirppareita.

*Vanhat emalipöntöt osuivat silmään, mutta totesin aluksi liian hinnakkaiksi. Mukaan ne lähtivät kuitenkin, vilkaisu sisään saivat päätöksen aikaan. Olivat sisältä aivan huippukuntoisia. Valkoista emalisiivilää olin vähän etsisikellytkin ja ihana vanha kahvipannu löytyi lapsille mukavaan hintaan.

* Metallilankaroskiksen / -korin ostin ystävän ''tukemana'', ilman kannustusta olisi saattanut jäädä ostamatta. Kiitos vaan sinne T!  Neljä kerää lankaa, saisinkohan näistä ne ihanat palmikkopolvisukat aikaiseksi!

* Ja niin tyytyväisenä myhäilin kun löysin täydennystä aikaisempiin kirppislautasiini, ruskeakuvioisia englantilaisia  ja kiinalaisia ruusuisia + Arabian keittolautanen ja ruusu tarjoilulautanen. Muutamat pitsiliinatkin taas nappasin mukaan ja suloisen vanhan pienen sydäntyynyliinan.

* Kiva vanha veitsi vaikka voiveitseksi ja vanhoja alpakkalusikoita. Lasten leikkeihin ajattelin, mutta raaskinkohan sittenkään, ovat aikas kivoja...hopeanpuhdistusaine kuulemma tehoaa niihin. 

* Sitruspuserrinkin tarrttui mukaan. Toisen, koristeellisemman olen joskus aikaisemmin löytänyt ja lahjoittanut äidilleni. Puristimien alla vanha pikku jakkara, joka päätyi lapsille korokkeeksi vessaan.

* Vanhaa peltitönikkää mies katsoi vähän pahkesuvasti, mutta nappasin mukaan kuitenkin ;) Ja riihimäen lasipurkki oli niin kivan mallinen että pakkohan se oli ostaa, kun muutamalla eurolla sai.

* Saara Hopean nyppyläkulhoa en voinut ohittaa, koska sellaista olin vähän toivonutkin löytäväni, Harvoin tulee kirpparilla vastaan kohtuuhintaisena. Muutama tuolla kaapissa jo onkin, mutta tämän malli on vähän erilainen.

* Muumikankaat uusia kaupasta, mitäköhän kivaa niistä keksisi?!

Että semmottii tällä kertaa...kaappia on pitänyt tyhjentää kirpparille, 
että uudet ostokset mahtuu. 

Kierrätystä, kierrätystä ;D

Pikkiriikkinen vielä kesää

Kaivelin vielä muutamia kuvia arkistosta elokuun alusta. Kovin jo syksyä kohti mennään, mutta on sitä kesääkin vielä vähän ilmassa. Ainakin näissä kuvissa jos ei muuten. Täällä on ollut kyllä vielä niin mukavan lämmin, mutta kuitenkin ihanan raikas ilma. Minä haaveilen ompelusta, konekin taas nököttää tuossa keittiön pöydällä. Aikaa vaan ei tahdo olla, jotenkin en osaa aloittaa mitään kun lapset pyörivät ja hyörivät ympärillä. Tarvitsen oman rauhan ennen kuin saan mitään aikaiseksi. Kaikista ihanteellisinta on jos saan olla yksin kotona, mutta sitä kyllä tapahtuu aikas harvoin. Täytyy siis tyytyä niihin illan ja yön tunteihin, jos vain virtaa riittää. Aika usein ei kyllä riitä.

Jotain pientä sain kuitenkin sutastua yhtenä iltana/yönä kun muut nukkuivat. Siitä kuvia sitten myöhemmin. 

Kotikin on vielä ihan kesäasussa, olen yleensä aikas hidas näissä jutuissa. Ihmettelen ja katselen ennen kuin saan aikaiseksi. Kaikki lähtee aina ensin tyynyistä. Levittelen kankaita tyynyjen päälle ja suunnittelen uusia tyynynpäällisiä. Kaivan vanhoja päällisiä kaapista ja kankaat pinoutuvat sinne tänne ja jäävät odottamaan vuoroaan, jos sitä koskaan edes tuleekaan. Vanhatkin päälliset tuntuvat taas kivoilta kesän jälkeen, mutta jotain uuttakin tekisi taas mieli. Ja kankaitahan kyllä kaapissa riittää...

Suloinen vanha lasten retrotoppi löytyi kirpparilta, mutta oli vähän liian pieni Hipsukalle. Se pakattiin odottelemaan seuraavaa ja sitä seuraavaa kesää, Mytyn kasvua. Sienipaita löytyi itselle muutamalla eurolla, se sopii kivasti syksyyn. Ja sukkiksiakin aina tarvitaan, molemmille tytöille löytyi kahdet uudet (yht.4!) sukkikset kympillä. Laatikkoon pakattin myös odottelemaan ihana uusi asu, suuri kiitos siitä Iinulle.

Paljon kankaitakin olen kirppailta kotiin kantanut, tosin aika monet väriltään kesäisiä. Luonnonvalkoinen pellavamekko löytyi keväällä kirpparilta Hipsukalle ja kukatkin taisin virkata valmiiksi jo silloin. Ne odottelivat muutaman kuukauden ennen kuin sain ne paikalleen. Miten jotkut pikkujutut voikin jäädä niin helposti unohduksiin. Virkattuja hiuslenkkejäkin pitäisi tehdä lisää, lapsille ja itselle kans!

Hipsukka odottelee malttamattomana huomista, kerhon alkua. Tuntuu itsestäkin mukavalta kun vähitellen normaalit arkirytmit palailevat.


Käytiin taas tänään katsomassa yhtä talovanhusta, 
ihana paikka ja tontti, mutta talo ei sytyttänyt. 
Haikailen niin kovasti vanhojen perään, 
mutta mies järkevänä on uuden kannalla. 
Ei ole tosin vanhojakaan suoraan näkemättä tyrmännyt. 
Oli miten oli, niin olisi kiva päästä kotia itse jollain tapaa suunnittelemaan, 
oli se sitten remontointia tai rakentamista. 
Voi kun saataisiin se onnenpotku ja 
päästäisiin muuttamaan ihan muihin maisemiin. 
Murehdin sitä melkein päivittäin,
niin kovasti kaipaan niitä tuttuja maisemia,
joita taas viikonloppuna päästiin ihailemaan.
Vielä hetken aikaa odotellaan ja sitten on päätöksen aika.


Onnenpotkua odotellessa...

Potkutellen

''Ykylä, ykylä!'', huutaa pikkusisko kun isosisko laittaa kypärää päähän.

Syksy tulee, mutta onneksi pyöräilykausi jatkuu vielä. Hipsukka sai kesän alussa polkupyörän ja potkupyörän. Potkupyörä jäi nurkkaan lojumaan parin kokeilun jälkeen, ei innostanut ei. 

Kesä meni ja pyörällä, apupyörien kanssa tyttö ajeli jo oikein mallikkaasti. Sitten yhtenä päivänä neiti halusi kokeilla potkupyörää, joka nostettiin taas varastosta esille. Ja hups heijaa!  Parin kerran jälkeen vain hämmästelimme kun tyttö huristeli alamäkeen jalat pyörän kyydissä. Niin hauskan oloinen menopeli, että tekisi itsekin mieli kokeilla :D

Potkupörä kehittää mainiosti lapsen tasapainoa ja on muutenkin helpommin hallittavissa kuin polkupyörä, koska istuin on alempana ja jaloilla on helppo jarruttaa ja estää kaatuminen.

Kerron vielä yhden salaisuuden, minäkin olen harjoitellut ajamista! Olen istunut kymmenen vuoden tauon jälkeen uudelleen auton rattiin. Kyllä pelotti aivan älyttömästi aluksi ja jännittää edelleenkin. Mutta pakotan itseni ajamaan, vain ajamalla oppii. Jos vaikka seuraava koti onkin jossain jossa ei julkinen liikenne kulje... 

Ja vielä hurjasti kiitoksia Teijalle tästä tunnustuksesta!

Tunnustukseen liittyi sääntö että pitää kertoa seitsemän asiaa itsestä ja laittaa se seitsemälle blogille eteenpäin. Kerran olen tämän tunnustuksen jo saanutkin, joten en tällä kertaa laita sitä eteenpäin. Mutta tässä seitsemän asiaa...

1. Olen aamu-uninen. Ja iltaisin voisin kukkua vaikka kuinka ja myöhään.

2. Aamuisin syömme useimmiten puuroa, mutta välillä maistuu myös jogurtti ja viili.

3. En juo yleensä kahvia, en ole koskaan siitä ihmeemmin välittänyt. Ennen join aina kylässä, mutta nyt en sitäkään.

4. Pidän vihreästä teestä, mieluiten oikein isosta kupista. Lirautan maitoa joukkoon vaikka ei ehkä pitäisi. Lapsetkin pitävät siitä.

5. En pidä ruuanlaitoista, mutta leipominen on kivaa. Pidän enemmän kaikesta makeasta.

6. Karkit ovat heikkouteni.

7. Söimme tänään pehmikset, koko perhe. Yhteensä 2,-.

8. Samasta paikasta lähti mukaan lasten leikkiteltta, joka on ihan liian iso meidän olohuoneeseen.

9. Piti ostaa muutakin, mutta ei ostettukaan.

10. Huomenna lähdemme mummulaan ja lauantaina kummipojan synttäreille.

Helteiden jälkeen

Helteet ovat tältä kesältä ohi. Tuuletin vielä nököttää paikallaan, mutta käyttöä sille ei enää ole. 

Järjestelin tänään vähän lasten vaatteita. Kesäisimpiä jo vähän pois kaapista ja syksyisempiä tilalle. Ihan kaikkia kesämekkoja en vielä pakannut laatikkoon, jos näitä ihania lämpimiä päiviä on vaikka vielä luvassa.

Mytty on kulkenut koko kesän hameissa ja mekoissa, ne ovat niin käteviä kuivaksi opettelussa. Ja hienosti se on sujunutkin,  ''ikka-it'' ovat jo kovasti käytössä. Vaippapyykkiä tulee enää harvakseltaan, kun ennen niitä piti pyörittää koneessa joka toinen päivä. 

Osa lasten vaatteista tuntuu kutistuneen kesän aikana. Etenkin housuista sen huomaa, kun niitä ei ole piiitkään aikaan käytetty. Poikkeuksellinen kesä kaikin puolin. Kerrankin kesävaatteille on ollut oikeasti käyttöä.

Kuvissa Hipsukka oli järjestänyt laulutuokion, 

istuinpaikat ja kaikki. 

Kova neiti laulamaan

 ja kovaääninen ;)

Tällaisen kesän jälkeen on mukava ottaa tuleva ja syksy ja talvi vastaan. 

Aurinkoisia elokuun päiviä kaikille!