30.9.2010

Työviikko melkein takana


Väsymys painaa iltaisin. Tuntuu että voisin uinahtaa pajoille samaan aikaan lasten kanssa. Mutta eihän se käy. On aikuisten juttuja, asioita hoidettava, hetki rauhassa omien ajatusten kanssa. Eilen väsymys vei kuitenkin väkisin unten maille. Nukutin pieniä ja nukahdin sinne viereen. Kun siihen on niin hyvä nukahtaa, uni tulee nopeasti. Heräsin puoli viideltä ja pelästyin. Olenko nukkunut pommiin?! Onneksi en. Laitoin puhelimen herätykselle ja jatkoin vielä hetken unia. 

Viikko lopussa, tuntuu aivan mahtavalta. Rankka viikko takana, huomenna edessä lyhyt työpäivä ja kotimatka. Kiva käydä kurkkaamassa mitä sinne kuuluu. Onkohan meidän kasvit vielä hengissä, en ole muistuttanut miestä kastelemaan. Lasten lelutkin odottelevat siellä leikkijöitä. Ihana viikonloppu tiedossa.  Jos vaikka jaksaisi kamerankin kaivaa laukustaan, mutaman viikon tauon jälkeen. 


Toivottelen kaikille oikein raikasta ja piristävää viikonloppua!

27.9.2010

Maanantai


Arki rullaa omalla painollaan. Viikonloppu on ihan liian lyhyt! 
Sunnuntai ei olekaan enää niin kiva päivä, 
kun tietää että seuraavana päivänä täytyy lähteä töihin. 
Kaikki pitää miettiä valmiiksi seuraavaa aamua ajatellen ja 
työasiat pyörivät jo mielessä. 

Maanantai on ohi. Kyllä tämä viikko taas tästä. 

Onneksi lapsille on jotain järjestettyä ohjelmaa, 
käyvät mummun kanssa avoimessa kerhossa. 
Useana päivänä viikossa.
Muuten tämä jakso voisi tehdä vähän tiukkaa Hipsukalle, 
joka kaipaa jo kovasti kavereita ja kaikenlaista puuhailua. 

Tuolla ne nyt nukkuvat patjalla vieretysten.
Sinne minäkin kömmin kohta väliin 
ja herään aamulla patjojen välistä selkä kipeänä.
Herätyskelloa ei tarvita.
Mytty on ottanut sen tehtävän omakseen. 
Herätys klo 6. 
Myös viikonloppuna.




Käsin virkattu tyyny kirppparilta (3,-) 
löysi paikkansa lastenhuoneesta. 

Sarah kay kuvat tuovat mieleen lapsuuden. 
Huoneeni seinällä oli neljä taulua, 
joissa kaikissa noita samoja tyttöhahmoja. 
Harmi kun yhtään ei ole säilynyt. 
Löysin kuitenkin kesällä yhden eurolla. 
Nappasin heti mukaani ja vasta kotona huomasin. 
Siinähän ovat meidän omat kiharapäät,
isosisko & pikkusisko.

Wc-paperirullia + askartelumaaleja + liimaa + kimalleliimaa + paljetteja + hopeatähtiä + tähtiä vanhoista jouluvaloista = PRINSESSAKRUUNU. Sinne ne jäivät odottelemaan kuminauhoja kettiön pöydälle. Ja ideasta KIITOS taas lilla a:lle! (Puuhaa riitti kahdelle eri päivälle ja mielestä oli ;)



Tästä viikosta tulee kiva, eks niin ;) 
Ja me päästään viikonlopuksi kotiin!





22.9.2010

Tilapäinen ratkaisu


Huhuu!  Täällä vielä ollaan, vaikka vähän hiljaista on viime aikoina ollutkin.

Kiirettä pitää.
Sain työtarjouksen ja otin sen vastaan. 
Asustellaan tyttöjen kanssa mummulassa yli kuukauden päivät.
Mummu hoitaa tyttöjä, kun äiti käy töissä.

Vieras työpaikka ja
vieraat työkaverit.
Onneksi sentään työ on tuttua, 
vaikka sitäkään ei voi ihan omalla tavallaan toteuttaa.

Kaupunki on tuttu ja turvallinen, tänne me haluttaisiin niin kovasti.

Onneksi tätä kestää vain reilun kuukauden päivät.
Sitten päästään takaisin  KOTIIN! 
No, käväistään me siellä tässä välillä sentään.

muutaman päivän kokemuksella
työ + lapset
= rankkaa




Kotona ehdin vähän syksyä sisustella. Kaapin kätköistä löytyi tyynynpäälliset ja kynttilänjalat. Muutama uusikin kynttilänjalka löytyi kirpparilta aikaisemman kokoelman jatkoksi. Kesäinen torkkupeitto saikin vielä jäädä tuolin päälliseksi, mutta kesäinen puoli piilossa. Joku talvinen matto olisi ihana, vaikka villaa. Ovat vain vähän turhan tyyriitä kukkarolle.

Kuvia en vielä(kään) ole saanut seinälle. Ne saavat odotella, ei ole ollut aikaa eika ole jaksanut. Sitten joskus. Taulujen paikat vaihdoin. Keittiöön lumimarjat ja olohuoneeseen tuuli. Kun en muutakaan tähän hätään keksinyt.

Nyt nukkumaan, hu TYÖpäivä.  AAKS! Kuinkahan tähän ikinä sitten tottuukaan?!
Ehtiiköhän sitä sitten enää ikinä mitään muuta. Illat lasten kanssa. Mitä tapahtuu käsitöille? 

Onneksi nyt on vain tämä reilu kuukausi. Sitten vielä jonkin aikaa kotona lasten kanssa. ONNEKSI.


Loppuviikkoa kaikille (uusille ja vanhoille) lukijoille! ;)



16.9.2010

Tunnustuksia ja rakkaita





Kuvat joita rakastan.
Omat pienet unten mailla.
Voiko kauniimpaa näkyä ollakaan.
Vielä ihanampaa on olla itse siinä vieressä. 
Pitää pienestä pehmoisesta kädestä kiinni, 
nukkua poski poskea vasten.

RAKASTAN
perhettäni,
omaa kotia ja kotoilua
käsillä tekemistä

Siinäpä ne tärkeimmät. Ei kovin ihmeellistä ja yllättävää.




Sain tunnustuksen. 
sydämellinen kiitos teille ihanat!

1. Pass this award to five bloggers who you love and who inspire you
2. List 3 things you love
3. Show a picture you love and explain why

Ojennan tunnustuksen (satunnaisessa järjestyksessä)eteenpäin

Joo, tiedän siinä tuli enemmän kuin viisi, 
mutta kun tämän voisi jakaa vielä niin monelle muullekin ;)
Ja kun sain vielä tämän toisenkin


Iso kiitos sinnekin :)

Kerro seitsemän asiaa itsestäsi, laita eteenpäin seitsemälle.
Tämän omistan kaikille sivupalkissa näkyville blogeille.
Ja ne seitsemän asiaa, kerron sitten joku toinen kerta...
kirsikkapuun@suomi24.fi