Kiirusta

Pientä kiirusta pitää. Viikonloppu meni mummilavierailulla ja pienen pientä nyyttiä ihastellessa. Keskiviikkona on kerhon joulumyyjäiset, jonne oli tarkoitus mennä myymään jotakin. Kaikki vielä ihan kesken, saas nähdä jääkö myyjäiset tällä kertaa väliin. No, ainakin lyhyitä yöunia tiedossa pari päivää.

Pikku Mytyn syntymäpäivätkin lähestyvät kovaa vauhtia ja niidenkin eteen pitäisi tehdä jotakin. Leivonnaisia ja siivousta ainakin. Aika aikuisvoittoisesti taitavat vielä mennä nämä juhlat, mutta sankaria se luultavasti ei haittaa yhtään ;)

Nalle sai uuden kaulahuivin. Tai no, tytöillehän se valmistui, mutta olisi kyllä nallelle melkein sopivampi. Mummun viime vuonna neuloma, minä viimeistelin tupsuilla. Viime jouluna meille muuttaneet hiiretkin ovat hyppänneet taas sohvan reunalle kurkistelemaan lasten touhuja. Kovasti täällä äsken jo kirjoiteltiin kirjettä jolupukille, toiveissa mm. tuplarattaat nukeille, oh hoh! Vähän olen varoitellut,

että kaikkea se pukkikaan ei sitten voi toteuttaa...

Löysin muuten jonkin aikaa sitten etsimiäni lasisia kynttilämansetteja huutonetistä ja vanhan tavaran kaupasta. Kastehelmeä. Nyt voi kynttilöitäkin rauhassa poltella kun steariinit eivät valu pöydälle. Yhdestä vielä uupuu mansetti, jospa se vielä jostain putkahtaa.

Keittiökuva napsattu jo aikaa sitten, mutta pöydällä koreilee ihana, ihana kynttilänjalka. Ostin se TÄÄLTÄ. Putiikkissa kaunista keramiikkaa ja tekijällä myös ihastuttava blogi Vihreän talon väki,  kannattaa käydä kurkkaamassa! Päädyin muuten tuon sohvan kanssa sellaiseen ratkaisuun, että se saa jäädä nyt maalaamatta. Olen tykästynyt siihen sellaisenaan, kun vähän patinaakin on jo pinnassa. Eihän sitä sitten tiedä vaikka joskus myöhemmin...

Muiden blogeja olen yrittänyt vähän käydä pikaisesti kurkistelemassa. Odotan että saan oikein ajan kanssa syventyä lueskelemaan ja kommentoimaan. Ihana seurata muiden jouluvalmisteluja, omat kun ovat vähän jääneet vielä muiden juttujen jalkoihin. Kohtahan se kuukausikin vaihtuu ja saa avata kalenterin ensimmäisen luukun, jännnää!

YKSIN KOTONA

Osaa se äitikin sotkea. Ei aina vaan ne lapset ;)

Ihana rauha, lankoja ja puikot, Robin Hood ja Sinkkuelämää 2.

Täydellistä.

Pino käsityökirjoja, inspiraatiota, kangaspinoja, sotkua, sotkua ja sotkua. 

Koko yläkerta omaa työtilaa. 

Sitä sun tätä, kaikkea tekisi mieli kokeilla. 

Jotain mitä ei pitänyt ja jotain jota oli suunniteltu.

Paljon keskeneräistä, mutta jotain valmistakin.

Aamupalalla pärjää koko päivän ja vähän suklaata siinä välissä.

Ei malta muuta.

Musiikkia, kerrankin rauhassa.

Tilkkuja, tilkkuja, tilkkuja.

Liikaa PIENIÄ tilkkuja. 

Kuka ne ehtii koskaan ommella!

Viikonloppu yksin kotona, meni NIIN NOPEASTI.

Kerran kuussa sama juttu olisi niin luksusta, mutta ei realistista.

Ikäväkin ehti tulla, mutta se unohtuu nopeasti kun on tekemistä.

Asettelin tunnin tilkkuja lattialle kun konkkaronkka hulmahti paikalle.

Ensin koiruus tepsutteli siitä keskeltä, sitten lapsukaiset vähän siitä sivusta. Tilkut sikin sokin pitkin lattioita, kerättiin ne Hipsukan kanssa yhdessä takaisin pinoihin.

Se siitä suunnitelmasta sitten. 

Kuvittelin, että jatkan juttujani sitten aina jossain välissä.

Missä ihmeen välissä?!

KIRJAVINKKI:

Kathy Doughty and Sarah Fielke,

Material obsessions

Contemporary Quilt designs

Niin ihana kirja, 

upeita peittoja.

Riittää kun sitä katselee, 

ei väliä vaikkei koskaan tekisikään.

Ja mihin hintaan NYT!

Tiedätkös, kuvien kangaspinot nököttävät edelleen tuossa sohvan päällä. Ja lipaston päällinen on täynnä niitä tilkkuja ja ÄIDIN juttuja. Puhumattakaan ruokapöydästä, jonka koneet ovat tas kerran vallanneet... OI ja VOI!

Saimme muuten perjantaina 

odotettuja vauvauutisia, 

lapsille on syntynyt 

ensimmäinen serkku! 

En malta odottaa että pääsemme 

pientä viikonloppuna ihastelemaan.

Lumi

Tänä aamuna oli ihana herätä. 

Tätä on odotettu!

SISKONPETI

Reilu viikko sitten illalla.

Luettiin iltasatu ja toivotettiin hyvät yöt lasten kanssa. Mytty pötkähti siskon viereen eikä suostunut omaan sänkyyn. ''Äiti pois'', oli pienen tahto. Niin ihmeissäni lähdin ja jätin siskokset vierekkäin pötköttämään.  Meidän pienin halusi jäädä kahden siskon kanssa. Pienin, joka oli aina siihen asti pitänyt nukuttaa pitäen kädestä kiinni, aina nukahtamiseen asti.

Aikansa kaikella. Juuri vähän aikaa sitten olin miettinyt, kuinka pitkään nukuttaminen menisi vielä näin. käsi kädessä, usein siihen viereen itsekin torkahtaen. 

Alun kikattelun ja höpöttelyn jälkeen tuli hiljaisuus, sinne ne nukahtivat, vieri viereen siskonpetiin.

Siitä intoutuneena kannoin pinnasängyn pois ja kannoin varastosta tilalle lipaston. Vedin toista sänkyä  leveämmäksi ja huoneeseen tuli vähän lisää tilaa leikeille ja leluille. Mies aluksi esteli, onkohan vähän liian hätäistä yhden illan jälkeen...

Ensimmäisen viikon illat meni hulinoidessa, kun uni ei meinnannut tulla. Mytty harjoitteli nukahtamaan ''yksin'' ja Hipsukka totutteli siskoon siinä vieressä. Nyt menee jo mukavasti. Tytöt jäävät huoneeseen kahdestaan sadun jälkeen ja meille vanhemmille jää enemmän aikaa omiin touhuihin iltaisin. Ja viimeistään aamuyöstä kaksi pientä tuhisijaa on tupsahtanut huomaamatta äidin ja iskän viekkuun.

Lipasto muuten ostettiin alun pitäen eteisen rappujan alle. 

Valinnan ratkaisi se, että sitä Pulla ei saanut pureksittua pilalle. 

Onneksi se on jo parantanut tapansa, ainakin osittain. 

Tänään oli roskapussi leviteltynä pitkin olohuoneen lattiaa ja kahvinpurut keittiön matolla. 

Kukahan tulisi ja maalaisi lastenhuoneen seinän, 

tuota vihreätä on katseltu jo ihan tarpeeksi.

Uutta ilmettä

Lumet ja kuurat ovat mennyttä. 

Kunnon sade päääsi yllättämään lahjaostosilla.

Synkältä näyttää,

mutta vain ulkona,

täällä sisällä on oikein kotoisaa

ja tunnelmallista. 

Kiitos valaistuksen ja kynttilöiden.

Jalkoja särkee, 

liotus kuumassa vedessä tekisi hyvää. 

Mutta en taida jaksaa, 

jos vain pukisi vielä yhdet villasukat lisää. 

Lapsena heräilin usein öisin itkemään särkeviä jalkoja, 

en todellakaan toivo sitä omille lapsilleni.

Huomenna puistoon, siivousta, leipomista ja illalla 

pikkujouluihin! 

Kiireinen päivä  tiedossa.

Vaatteetkin vielä valitsematta :o

Lauantaina pirteänä (toivottavasti) vastaanottamassa vieraita.

Sunnuntaita varten kaapissa odottaa kolme pakettia. 

Kaksi Hipsukan valmistamaa ja yksi yhdessä ostettu. 

Lapset saavat vielä askarrella kortin. 

Tänään lasten nukkumaanmenoa siivitti 

paljon onnea vaan, viisi kertaa peräkkäin...

Isänpäivän kunniaksi myös asuntonäyttöön, heh.

Välillä tuntuu että pää meinaa hajota. 

Asuntoja, asuntoja, asuntoja. 

Oikotiellä on toinen kotini. 

Unelmat ja realiteetit eivät oikein kohtaa.

Ajankohtakaan ei ole paras mahdollinen.

En jaksaisi odottaa enää yhtään, mutta nyt ei saisi hätiköidä.

Miehellä uusi työ vielä hakusessa.

Minä sain työtarjouksen. Ainakin ensi kevät ja luultavasti pidempäänkin.

Mutta se olisi ollut siellä mummun luona.

Vastasin kieltävästi.

Kyllä niitä tilaisuuksia vielä tulee.

Olohuoneen seinä sai uuden asun. 

''Eiks tossa ole vähän liikaa kaikkee?'' kysyi mies.

Niin, ehkä, mutta pidän siitä silti.

Vähempikin olisi riittänyt, mutta en osannut karsia.

Saahan niitä poiskin jos haluaa.

Vanhat pitsiliinat kirpparilta, isompi jo vähän risainenkin.

Pari kuvaa ja pala kangasta.

Kirjain toiselta seinältä.

Kaunis kaiverrettu rukinlapakin löysi vihdoin paikkansa.

Kaunis muisto isästäni,

 johon en koskaan ehtinyt kunnolla tutustua.

Lyhtyjen tilalle keväämmällä ehkä vanhat lampetit,

kirpparilta löytyneet.

Pari ''uutta'' tyynynpäällistäkin kirpparilta, 

pääsivät heti käyttöön. 

Toinen pellavaa, 

käsin tehty.

Revinnäiset ja saumat ommeltu kaikki käsin.

Uskomatonta.

Ja niin oli hintakin 2,-.

Hui kun tuli pitkästi tekstiä!

Käpyjä ja varpuja

Viime viikolla kävimme lasten ja koiran kanssa metsäretkellä. Eväät pakattuna matkaan tietenkin, kuumaa kaakaota, täytettyjä leipiä ja mummun leipomia korvapuusteja pakkasesta. Ruispaahtiksen välissä tonnikalatuorejuustotäyte lisukkeineen (purkki tonnikalaa+ rasia tuorejuustoa), ihan lemppari ja niin helppo ja nopea. Kun pääsimme pururadalle, Hipsukka oli jo valmis syömään eväitä. Tuli kauhea kiukku, kun selitin että ensin tehdään se kävelyretki ja sitten vasta eväät. 

Ämpärit oli mukana käpyjen keräämistä varten. Olimme vähän myöhässä sen suhteen kyllä, suurin osa kävyistä oli peittynyt lehtimassa alle ja niitä oli vaikea erottaa, kun olivat sulkeutuneet kosteudesta. Vähän puolukanvarpujakin nappasin samalla mukaan. Nyt vasta kävyt auenneet kunnolla, olivat niin kosteita. Harmi kun saalis oli aika pieni ja vähän hapertuneitakin jo osa. Mutta eiköhän noista jonkinlaisen kranssin saa aikaiseksi tai ainakin koristeeksi kukan juurelle. Varvuista valmistui eilen pieni kranssi, joka pääsi heti olohuoneen seinälle (joka sai uuden asun sunnuntaina ja olen kovin tyytyväinen).

Ja pakko oli napata pari pientä kuusenalkua matkaan kun olivat niin söpöjä. Niitä on muuten metsä pullollaan, tuollaisia kivoja söpösiä maljakkoon sopivia. Nyt taitavat olla kaikki varvut ja kävyt jo lumen peittämiä, sellainen myräkkä on tänään käynyt.

Ruskeavalkoiset kukkakulhot (4 kpl 10,-) viimeisin astialöytö kirpparilta. Ihan täydelliset ja sopivat hyvin muiden keräiltyjen joukkoon. Lapsille minni-lusikka ja mikki- haarukka löytyivät myös hiljattain kirppailta (yht 0,50).

Kiveä katsellessa tuli taas mieleen oma vanheneminen. Syntymäpäivät vähitellen lähestyvät ja piti ihan miettiä että paljonko ikää onkaan kertynyt. Vielä en ihan olisi odottanut harmaita haituvia tuolla hiusten joukossa, ne ovat paljastuneet armottomasti, kun hiusten oma väri on saanut pikkuhiljaa kasvaa esiin. Kyllästyin vaaleiden raitojen kuluttamiin kuiviin hiuksiin, luonnonkihara hius kun on kuiva luonnostaan muutenkin. Täytyy varmaan harkita kampaajalla käyntiä ja värjäystä, haluaisin ehkä kuitenkin vielä piilottaa ne ensimmäiset harmaat. Kasvohoitoon varaan ajan heti huomenna, viime kerrasta on ihan liian pitkä aika.

Maistelin tässä illan aikana 

tämän vuoden ensimmäiset palat 

Fazerin joulusuklaata. 

Oi mikä ihana joulun maku!

Lisänä kuppi teetä ja joululehtiä 

keittiön sohvan nurkassa.

Täydellinen rentoutus kiireisen 

päivän jälkeen.

Pelto ja pallo

Aamulla oli kuura. Pidän niin kovasti näistä ensipakkasista, raikasta ja kaunista. Valoa pitkästä aikaa. Pian tulee lumi ja maisema muuttuu taas. Sitä on odotettu!

Pulla sai juosta pallon ja lelun perässä. Niin innoissaan olivat, lapsi sekä koira. Pullan maastoasu on täydellinen ;)

Hipsukka veti tänään toppahaalarin ensimmäistä kertaa ylleen. Liian paksu vielä, tulee kuulemma kuuma. Myttysellä topan alla villaiset ja silti kädet kylmänä, tullut äitiinsä. Niin erilaiset nuo kaksi, kaikin puolin.

Ulkoilun päälle sosekeittoa, siementen kera. Äidin ja lasten lemppari. Niin mahdottoman helppo ja nopea, maustaminenkin hoituu liemikuutiolla ja tuorejuustolla. Pienempi on edelleen melkoinen sottapytty. Liinat ja laput käytössä ja silti vaatteet aina ruuassa :o Syöttötuolista lupumista ei ole vielä edes harkittu.

Tupsuja ja pari pipoa

Lapsille pipot vanhoista Novitan teddy langoista. Lanka ei tosin mikään suuri suosikki, koska ei pysy siistinä niin pitkään kuin perus villalanka. Mutta sainpa vähän lankavarastoja kulutettua. Vielä riittäisi huiviin jos toiseenkin. Sitä lempparia taas, helmineuletta. Ja tupsuja, niitähän täytyy olla nyt!

Mallina kuvissa (yöpaidassaan) vain pienempi pipopää, koska isompi kieltäytyi yhteistyöstä.

Kokeilin ensimmäistä kertaa tupsuntekosettiä. Mainio apuri, pidän kovasti. Nyt ei tarvitse joka kerta nyhvätä niiden pahvipyörylöiden kanssa ;) Jouluksi pitäisikin pyöritellä vähän valkoisia palleroita vaikka kuusen koristeeksi.

Mies pikkujouluissa ja minä istun olkkarin lattialla järkyttävän sotkun keskellä. Siitä saan syyttää vain itseäni. Että pitikin aloittaa näiden kuvien ja kehysten mallailu! Eikä mitään valmista, pöh! 

Taidanpa vaan kömpiä murusten viekkuun nukkumaan.

Mutta ennen sitä loppuun vielä tuunatut lappuhaalarit kirpparilta. 

Kuukausia sitten valmistuneet, mutta kuvat olivat unohtuneet tuonne arkistoon. 

Lahkeessa oli vähän tahraa ja piilotin sen kankaan alle.

Ja pari tähteä koristamaan. Nämä päätyivät kummipojalle.