Juhannusviikolla

Tuntuu niin uskomattomalta että kohta on taas juhannus. Tiesin että kesä menee nopeasti, varsinkin nyt muuton jälkeen. Mutta silti toivoisin että aika kuluisi hitaammin. Pian on enää kuukausi siihen kun lapsilla alkaa päiväkoti. Onneksi hoitopaikka vaikutti oikein kivalta.

Tuttu sohva nököttää taas ruokapöydän ääressä. Mies haluaisi päästä siitä eroon. Onhan se vähän epäkäytännöllinen ja hankala, mutta silti niin kodikas ja mukava että vielä en suostu luopumaan. Ja sitä paitsi siinä on yksi mukava lököttelypaikka lisää, nyt kun se on vielä samassa tilassa olohuoneen kanssa. Luulin jo päättäneeni, että vahaan sen tummemmaksi, mutta entä jos sittenkin vaalean harmaa vaikka? En osaa päättää. Millä sinä maalaisit?

Lähimetsässä kasvaa paljon mustikanvarpuja, voi kun tulisi oikein paljon marjoja, nyt olisi lyhyt matka käydä poimimassa niitä! Pitäisi käydä vähän kauempanakin tutkimassa olisiko puolukanvarpujakin jossain lähellä. Odotan että saataisi pakkaseen paljon mustikoita, vadelmia, mansikoita, puolukoita ja viinimarjojakin. 

Äiti kävi kylässä ja toi tuliaisiksi kukkia omasta pihasta. Vielä sinnittelevät päivänkakkarat (ei taida olla ihan oikea nimi?) ja särkyneet sydämet. Molempia haluaisin omaankin pihaan. Pitäisi vähitellen tehdä listaa mitä kaikkea pihaan laitetaan. Pihasuunnitelmaa. Joku hyvä opas tätä varten olisi kyllä enemmän kuin tarpeen. Vinkkejä?

Pikku pampulat ova kotiutuneet kivasti, hipsivät äsken käsi kädessä naapurin pihaan leikkimään. Myttyä yritin päiväunille, mutta tällä kertaa ei onnistunut. Niin kovasti pieni haluaa isompien leikkeihin mukaan. Tuntuu hyvältä, että lapset uskaltaa päästää yksin omalle (ja naapurin pihalle).

Pian suunnataan taas auto kohti mummilaa ja perinteistä juhannuksenviettopaikkaa. Toivotaan että vältytään pahoilta ruuhkilta ;)

Näin etukäteen jo toivottelenkin kivaa juhannusta kaikille maalla ja kaupungissa!

Uudessa kodissa

Täällä sitä ollaan ja ihmetellään. Minne ollaan oikein päädytty. Kaaoksen keskelle ainakin.

Teimme päätöksen uudesta kodista hyvin nopeasti, koska oli pakko. Kauan oli jo katseltu, mutta sopivaa ei tuntunut löytyvän. ''Pakko'' oli löytää isompi koti, koska vanha ei ollut enää lasten kanssa toimiva. Ja ahdastakin jo oli, todella. Asuinseutuakin haluttiin vaihtaa.

No, muutos entiseen on ainakin huomattava. Enää ei käydä asioilla kävellen muuta kuin kyläkaupassa. Alue vaikuttaa ihan mukavalta ja metsä ja järvikin on lähellä. Uusi kotikin on kiva, vaikkakin vielä vähän keskeneräinen. Asustamme nyt vain alakerrassa ja nukumme kaikki samassa huoneessa. Suuri osa tavaroista on purkamatta yläkerrassa. Yläkerrassa, joka pitäisi saada asuttavaksi kesän aikana. Ei mikään älyttömän vaikea homma ilmeisesti, mutta kokemattomille ihan tarpeeksi siinäkin. Ei ole vielä autokatosta, eikä varastoa jonne tavaroita voisi kantaa siksi aikaa. Piha on järkyttävä näky. Ei terassia tai mitään muutakaan. Vain rikkaruohoja ja naapurit tosi lähellä. Ihan liian lähellä. (LISÄYS: Naapureissa ei mitään vikaa, ovat tosi kivoja kaikki. ONNEKSI. Mutta tontti on vaan niin järkyttävän pieni). Olihan se tiedossa ja ajateltiin että katsotaan miten viihdytään. Muutetaan sitten parin vuoden päästä pois jos oikein ahdistaa. Toivottavasti ei ahdista ;) Lapsille on ainakin kavereita jos ei muuta. Lasten takia me tänne oikeastaan päädyimmekin. Saapi nähdä kuinka käy.

Sotkun keskellä nyt elellään koko kesä, tällä viikolla meidän olohuoneessa näytti kuten yläkuvassa. Muurari kävi muuraamassa takan, ja me kannoimme tiilet sisään. Melkein neljä kokonaista päivää homma kesti. Lopputulos on mieleinen. Ei vedä vertoja vanhoille ja patinoituneille, mutta ihan kaunis siitä tuli kuitenkin. Toivottavasti pitää taloa sitten lämpimänä syksyllä ja talvella.

Lempihuoneeni on alakerran makuuhuone, joka on nyt ahdettu täyteen tavaraa ja kalusteita. Siitä tulee myöhemmin työhuone/ vierashuone/lasten leikkihuone. Vihdoinkin saan ompelukoneet esille ja kaikki tarvikkeet yhteen ja samaan paikkaan. Sitä odotan todella! Pirpanat joutuvat nukkumaan vielä kesän siskonpedissä. Sitten saavat omat sängyt yhteisessä huoneessa. Hipsukka varsinkin on sitä jo kovasti odottanut. Mutta yksin ei tahdo nukkua kuulemma kuitenkaan.

Ensimmäistä kertaa elämässä meillä on kodinhoitohuone. Aika luksusta edelliseen vessan pesunurkkaukseen verrattuna. Mutta ahdasta on vielä kunnes yläkerta valmistuu. 

Kovin on jäänyt nyt vähälle blogimaailma, vaikka välillä olen pikaisesti jotain käynytkin kurkkimassa. Jossain välissä yritän vähän paremmalla ajalla ihan kommenttien kanssa. 

Valoisaa kesäkuuta!