Väsymys

Kesä on melkeinpä pakattuna laatikkoon ja villasukat jo kovassa käytössä. 

Talvikamppeetkin lapsille jo melkein odottamassa.

Elokuun loppu on ollut rankka. 

Työ vie kaikki voimat ja on ihan liikaa ajatuksissa vapaa-ajallakin. 

Tätä vähän pelkäsinkin.

Tuleva pimeys ei paljon lohduta. 

Päivä kerrallaan tässä on mentävä, muuten ei jaksa.

Lapsilla alkaa olla ahdasta sängyssään, mutta yläkerta on vielä NIIN kesken. 

Joutuvat vielä nukkumaan vierekkäin jonkin aikaa. 

Onni sentään että ollaan päivät pois kotoa, pois täältä keskeneräisyyden keskeltä. 

Talon maalaus eteni onneksi hurjasti viikonloppuna, 

mutta vielä tarvitaan niitä aurinkoisia päiviä että saadaan valmista. 

HoO antoi minulle jo aikaa sitten tunnustuksen, kaunis kiitos siitä. 

Hijaiselo blogissa jatkuu jonkin aikaa, 

aika ja energia ei riitä nyt mihinkään muuhun kuin arjen pyörittämiseen. 

Toivotaan että jossain vaiheessa helpottaa. 

Kivaa syksyä sinulle blogini lukija!

Voihan valkoinen

Kovin on meillä nyt valkoista, liiankin minun makuun. 

Etenkin nyt kun syksy lähestyy, 

tuntuu että väriä kaipaa ehdottomasti lisää. 

Valkoinen liina lähti heti ensimmäiseksi ja kohta vaihdan kyllä uusia mattojakin. 

Olohuoneesta kyllä uupuu vielä sopiva iso matto.

Tekstiileillä saa paljon aikaiseksi, mutta tulevaisuudessa tulee varmaan joitakin seinien värimuutoksiakin. Sokkona kun oli niin vaikea värejä valita, kun talo oli vasta paperilla.

Olen hidas näissä jutuissa,  kunhan rauhassa katsellaan.

Valaisimissakin on edelleen miettimistä.

Pari viikkoa sitten sain keittiön verhotangot asennettua ja ainoat tankoihin sopivat verhot pääsivät toistaiseksi ikkunaan. Toivat vähän kodikkuutta lisää. Jossain vaiheessa ikkunoihin tulee luultavasti laskosverhot ja korkea alakappa peittämään vähän näkyvyyttä. Nyt tuntuu että verhot saavat kuitenkin odottaa, on niin paljon muuta. Kun ne työtkin alkaa kohta! Verhotangot ovat muuten mieleiset, mutta ovat liian lähellä seinää. Tietäisikö kukaan mistä saisi tällaiseen ohueen tankoon pidikkeitä, jotka tulisivat vähän kauemmas seinästä? Harmillista olisi lähteä uusia tankojakaan ostamaan. 

Sohva näyttää kuvassa taas ihan hyvältä sellaisenaan, 

mutta on pöydän kanssa ihan eri paria kun liina on poissa. Höh!

Jahkaan tuota asiaa varmaan vielä ensi vuonnakin.

Olen yrittänyt katsastella toisia vanhoja nukenvaunuja, yksistä kun tahtoo tulla välillä riitaa. 

Pienet puiset eivät enää tahdo riittää pienemmälle.

Yhdet aivan ihanat vanhat vaaleansiniset menivät sivu suun. Vähän harmitti.

Muistatko sutipuun, se on vielä hengissä! 

Sinnitteli melkein vuoden kaupan pikkuruisessa ruukussa ja välillä ihan ilman vettäkin.

Nyt poloisella on vähän paremmat oltavat ;)

Ja nyt kyllä harmittaa, 

toisten blogien aukeutuminen kestää hirmu kauan 

enkä tahdo päästä kommentoimaan. 

Joku tässä koneessa nyt tökkii. 

Niin kivoja juttuja teillä muilla siellä.

Pengottiin lasten kanssa syksyn vaatevarastoja 

ja oli kuin joulu kun jemmalaatikosta löytyi kaikenlaista kivaa, 

joiden olemassaoloa ei enää muistanutkaan. 

Vaatteiden iso nimeämisurakka jatkuu edelleen...

Karkkivärejä

Aikas kesäistä vielä meidän keittiössä ja vielähän se kesä onkin! Kirppistelyt ovat jääneet kesän aikana kovin vähäisiksi, mutta viime kierrroksella löytyi kivoja pikku juttuja. 

Kun kirppispöydässä pisti silmiini Terhi Mickelsonin pupupurkki, niin suuntasin äkkiä sinne ja kaappasin matkaani neljällä eurolla. 

Pilkkumukit, pikkumukit ja lasipurkit aikaisempia löytöjä.

Parit söpöset tekstiilitkin lähtivät mukaan hyvin edukkaasti, leipäkoriliina, kaksi tyynyliinaa ja yksi puolivalmis tyynynpäällinen. Tuo sininen olisi juuri hyvä nyt, mutta vetoketju vielä puuttuu.

Meidän isompi neiti toivoo usein pikkulettejä yöksi, että tulisi IIIHANAT rinsessakiharat. 

Olen säilönyt äitini vinttiin jonkin verran löytöjäni. Siellä odottaa vielä aikas monta vanhaa lasipurkkia, kaksi pääsivät viime visiitillä mukaan.

Pilkkuverhot virittelin viime viikolla, vaikka ovatkin aika kesäiset. Kun kaapin avaa, niin paljastuvat aikamoiset nuppineulaviritelmät. Kaikki ompelutarvikkeet odottelevat vielä jossakin laatikossa rappujen alla.

Kesämatot saavat ilostuttaa vielä sen verran että pikkujalat eivät astele enää sisällä likavarpain. Uudet matot odottelevat jo rullalla, olen aika ihastunut niihin! 

Alla olevat matot jäivät odottelemaan vielä äitini vintiin. Mummoni on kutonut ne äitini vanhoista vaatteista 70-luvulla. Aikas värikkäät ovat. Ajattelin kokeilla niitä meidän yläkertaan kunhan se valmistuu. Taulu on viiden euron löytö. Kuva on vähän irti kehyksistä, siksi sain sen niin edullisesti. Ostin sen oikeastaan kehysten takia, mutta ei tuo kuvakaan ruma ole.

Yritin päästä kommentoimaan teidän muidenkin blogeihin, mutta nyt meidän netti pätkii pahemman kerran. Tässäkin postauksessa meni ihan liian kauan. 

Ulkona on täällä vähän harmaata ja sateista, mutta mielettömän lämmin. Ja vitsi mitkä tuoksut kun kävin Pullan kanssa iltalenkillä. 

Kivaa sunnuntaita kaikille!

Haikein mielin

 

 Tässäkö se nyt sitten oli. 4,5 vuotta lasten kanssa kotona, yksi hujaus vain. Niin ihanat ja tärkeät  vuodet takana, kiitollisena niistä. Elämä jatkuu, tosin aika erilaisena kuin ennen.

 

Työasiatkin järjestyivät eilen, enää ei tarvitse siitä huolta kantaa. Mutta mahanpohjassa nipistelee, työ ei ole sitä mitä olen etsinyt, se tuo mukanaan paljon uutta ja paljon oppimista. Jännittää! Pelkään että tulee rankka syksy.  Koko perheelle. Mieskin aloittaa pian uudessa työpaikassa. Kaikki on niin uutta. 

 

Lapset ovat totutelleet päiväkotiin, ensin jäivät itkun kanssa, tänään jo hymysuin. Minun pikkuruiset. Kun saisi olla kärpäsenä katossa seuraamassa, miten siellä pärjäävät. Hyvin kuulemma, kertovat.

Selkä ja jalat kipeänä. ''Maalari maalasi taloa, siniharmaata ja valkoista...'' Kamala urakka, varsinkin ne kaikki vuorilaudat ja pikkupiperrykset joiden kanssa täytyy olla tarkkana. Kun saisikin vain sutia menemään. Aurinkoa vielä kiitos!



Hipsukka halusi kuvata, äiti antoi luvan. 
Aika painava kamera pieniin käsiin. 

Valkoinen hame kesälemppari, 
kirppislöytö viime kesältä. 

PITÄISI oikeasti varata se aika kampaajalle. 
Viime käynnistä yli vuosi!
Olen niin saamaton sen kanssa.
Nyt jäljellä melkeinpä enää oma väri ja omat hentoiset harmaat raidat :o
Ja saavat vielä ollakin. 
Hyvää leikkausta kaipaisin kuitenkin, 
kun ne työtkin jo alkavat kohta.

Kokelin muuten mahtavia luonnonmukaisia ja kotimaisia 
OLE HYVÄ tuotteita. Ihanan tuoksuisia. SUOSITTELEN!
Miltäs kuulostaa esim. tyrni-hilla-appelsiini-shampoo? 

Ja vielä lopuksi, iso kiitos minua tunnustuksella muistaneille: Peikkotyttö Hannalle,
satsumalle ja Marsalle. Oottepa ihania ;) 

Tunnustukseen kuuluu kertoa kolme lempiasiaa;

1.Väri 

En millään pysty valitsemaan yhtä, ne vaihtelevat. Mutta esim. vihreä ja sininen ovat olleet aina ja tyttöjen syntymän jälkeen tutustuin vaaleanpunaiseen ja ihastuin. Sitä ennen sitä ei ollut meillä missään. Luonnonvalkoinenkin on yksi suosikeista. Ruskea, harmaa. Eikä siinä vielä kaikki.

2.Ruoka 

Perinteinen perunamuusi on yksi suosikeista.

3.Paikka jossa haluaisin käydä. 

Ystävän kanssa haaveilimme Kööpehaminen paluulennolla reissusta Amsterdamiin.

Tällä kertaa ojennan tuo herkullisen leivoksen teille ihanat lukijat !